Sienestykselläkö kuntoon?

Syksyn sienet: Tuo gluteeniton ja laktoositon, proteiinipitoinen ruoka. Hyötyliikunta sekä ravinto tulevat samassa rytäkässä, kun vain tietää:

1. Mitä ruokasieniä etsii?

2. Mistä sieniä löytää?

3. Milloin paras aika sienestää?

Piirros sienien ääriviisoista www.pixabay.com

4. Kuinka pitkä liikuntatuokio kehittää peruskuntoa?

5. Mitä on peruskestävyys?

6. Miksi on tärkeää syödä riittävästi?

Tyhjä ämpäri mehtäpohjalla.

SYÖTÄVIÄ VAIKO EI?

Alkuun pääsee hyvin alkuun kirjaston sienioppaalla. Kärppässieni punaisine lakkeineen ja valkoisine pilkkuineen karkottaa jo värillään olemaan poimimatta...

mutta miten tunnistaa ryöpättävät sienet ja ne, jotka voi siltä istumalta työntää suuhun?

Itse tunnistan vain muutaman sienilajin enkä ole kokenut tarpeelliseksi kartuttaa tietämystäni.

1. Keltainen kantarelli eli keltavahvero 

• Kasvaa loppukesän ja alkusyksyn välimaastossa. 
• Sitä löytää kosteiden paikkojen vierestä, usein seka- tai kuusimetsistä.
• Parhaan maun siihen saa voin kera pannulla paistaen.

.

2. Korvasieni on ryöpättävä, useaan kertaan vedessä kiehautettava lajike. Huom! Tuoreena tappava.

• Sen kasvukausi ulottuu Etelä- ja Keski-Suomessa huhti-toukokuun paikkeille.
• Sen tunnistaa tummasta, aivomaisesta rakenteestaan.
• Suositeltavaa nauttia kermakastiikkeen kanssa.

.

3. Suppilovahveron hatun alapuolella on uramaisia juonteita, joista erotat sen muista sienistä. Muutoin ruskeahko väritys muuttuu kellertäväksi juonteiden kohdalta. 

• Sieni muistuttaa ylikääntynyttä sateenvarjoa, jonka keskustassa porautuu pieni pyöreä reikä kohti sienen jalkaa. 

• Tämän tuttavuuden voit kantarellin tavoin pyöräyttää pannulla. Suppilovahvero sopii myös kuivattuna ja murskattuna mausteeksi erilaisiin kastikkeisiin.

.

Sienestäjä piilossa tyhjän marjasankon takana.

4. Valkoinen, pilvimäinen lampaankääpä on maukas ruokasieni, kunhan sen paistaa kypsäksi asti pannulla. 

• Esiintyy tuoreissa kangasmetsissä ja kuusikoissa.

• Säilöntä vedessä pakastaen tai vaikka suolaamalla.

• Syksyisin kasvava kuten useat muut lajit.

MIKÄ IHMEEN PERUSKUNTO?

Kaikki arkiliikuntaan liittyvä fyysinen rasitus voidaan laskea peruskunnoksi. Kun toimintakyky on hyvä, arjesta pystyy selviämään turvallisesti ja itsenäisesti. Tällöin puhutaan hyvästä peruskunnosta.

Jotta oma toimintakyky säilyy mahdollisimman pitkään, vaaditaan ruumiillista rasitusta. Terveysliikunnan saralla puhutaan usein pitkäkestoisen liikunnan (kävely, pyöräily, vaeltaminen...), lihaskunnon ja kehonhuollon tasapainosta.

Kunnon ylläpitäminen onnistuu melkein huomaamatta hyöty- ja ulkoliikunnan parissa. Loppukesän ja syksyn aktiviteeteistä saat pakkaset täyteen marjoja sekä lasipurnukat täyteen sieniä.

Jo 10 minuutin liikuntahetken on todettu vaikuttavan niin mieleen kuin kehoon positiivisella tavalla. Luonnossa vietetty aika voi tuplata kyseiset hyödyt - eli vihreää kohti siis!

MITEN VOIN KEHITTÄÄ YLEISESTI KUNTOANI?

Peruskunnon tarkoittaessa fyysistä toimintakykyä, peruskestävyydellä viitataan kunnon osa-alueeseen jossa 

• hapenottokyky ja 
• pitkäkestoinen jaksaminen korostuvat.

Peruskunto kehittyy tavallisella arkiliikunnalla sekä säännöllisellä lihaskunnolla. Puhutaan siis kunnon pohjasta, jonka päälle aletaan rakentamaan kehityskaarta.

Peruskestävyyttä voit harjoittaa yli puolen tunnin (30 min) rauhallisilla, tasavauhtisissa lenkeillä. 

Kestävyyskunnon saralla PK-lyhenne tarkoittaa talon perustuksia, jotka on tärkeää valaa tarpeeksi vahvoiksi jotta se kestää tehojen / painojen lisäämisen.

Marjastus sekä sienestys ovat oivia palauttavia / ylläpitäviä harjoituksia, sillä syke pysyy kohtalaisen matalalla jos hyvä apaja sattuu löytymään.

Ketunleipiä.

ENTÄ MITEN KEHITÄN (nimenomaan) PERUSKESTÄVYYTTÄ?

Peruskestävyyden kannalta pelkästään luonnossa, epätasaisella alustalla kävely, pyöräily tai uinti kehittävät osa-aluetta.

Koska PK-harjoittelu on luonteeltaan rauhallista, voi sitä tehdä useamman tunnin ajan. Tällöin siitä muodostuu kehittävää liikuntaa eli pitkää mutta kuluttavaa.

• Pystyt puhumaan puuskuttamatta kaverin kanssa.

• Sykkeesi ei nouse PK-alueen yli, eli harjoitus on tarpeeksi rauhallinen.

• Liikunta on tasavauhtista, jopa "tylsän hidasta tarpomista".

Onkin tärkeää muistaa huolehtia riittävästä ravinnonsaannista ja nesteytyksestä ennen ja jälkeen harjoituksen.

Sienet sisältävät paljon proteiineja sekä D-vitamiinia, hitaasti pilkkoutuvia kuituja sekä tärkeitä hiven- ja kivennäisaineita. Näistä ei kuitenkaan ole apua peruskestävyysharjoituksen aikana.

Ääriviivapiirros ketuista, sienistä ja lehditä www.pixabay.com

PALAUTUMISESSA ja KEHITTYMISESSÄ RAVINTO A & O!

Peruskestävyysharjoittelu syö ensimmäisen puolentoista tunnin (1,5h) aikana eniten hiilihydraatteja. Niihin lasketaan esimerkiksi peruna ja kaurapuuro.

Tuon maagisen puolentoista tunnin jälkeen elimistö alkaa kuluttamaan rasvaa. Jos tavoitteenasi on painonpudotus, tällä harjoittelumuodolla (kuten mikä tahansa muu - vie aikaa!) tulokset ovat huomattavissa vaa'alla noin 3 kuukauden jälkeen.

Jos painonpudotuksessa liikkuu enemmän mutta syö vähemmän, keho menee suojatilaan, jossa se pitää kiinni kaikesta jäljellä olevasta rasvasta. Pahimmassa tapauksessa keho menee siis säästöliekille.

Liian heikko syöminen voi aiheuttaa puutostiloja, rasitusvammoja, loukkaantumisia sekä ylirasitustiloja. Kannattaa siis kiinnittää huomiota riittävään, laadukkaaseen ja monipuolisen ruokavalioon. 

Oletko jo rynnännyt tänä syksynä metsään? Tai onko kuivuus hävittänyt luottomarja-apajat?

Luontoliikunta on parasta terapiaa, vai miten se sanonta menikään... Jos hirvikärpäsiä mönkii kauluksen alle sekä korvakäytävään, kannattaa luonnosta nauttia muina vuodenaikoina kuin syksyisin.

(Tämän blogin valokuvat ovat itseottamiani, ellei toisin kuvan alle ole kirjoitettu).

Pimeneviä iltoja sekä kynttilöitä kohden!

Terkuin,

Tanja